:: wikimiki.org ::

Axel Julius De La Gardie

Axel Julius De la Gardie

Axel Julius De la Gardie, syntynyt 1637, kuollut 17 toukokuuta 1710, kreivi, upseeri, valtiopäivämies; valtaneuvos 1674, marsalkka 1675, Viron kenraalikuvernööri vuosina 1687–1704 Suuren Pohjan sodan aikaan. Jacob De la Gardien ja Ebba Brahen poika, naimisissa Sofia Forbuksen kanssa. Lapset: # Adam Carl De la Gardie (1664 - 1721) # Magnus Julius De la Gardie (1668 - 1741) # Pontus Fredrik De la Gardie (1669 - 1717) De la Gardie De la Gardie

1637

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1600-luku ko:1637년

17. toukokuuta

17. toukokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 137. päivä (138. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 228 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Maila, Mailis, Maili, Rebekka :- suomenruotsalainen kalenteri: Rebecka, Hagar :- ortodoksinen kalenteri: Jussi, Antero :- saamenkielinen kalenteri: Máilá :- vanhemmissa kalentereissa: Antonius, Bruno, Jodocus, Mariamus, Peregrinus, Rebecca, Torpes, Torstanus

Tapahtumia

- 1590 - Tanskan Anne kruunattiin Skotlannin kuningattareksi.
- 1642 - Paul Chomedey, sieur de Maisonneuve (1612—1676) perusti Montréalin nimellä Ville Marie.
- 1673 - Louis Joliet ja Jacques Marquette ryhtyivät tutkimaan Mississippi-jokea.
- 1775 - Yhdysvaltain itsenäisyyssota: Continental Congress kielsi kaupankäynnin Kanadan kanssa.
- 1792 - New Yorkin pörssi perustettiin.
- 1809 - Ranskan keisari Napoleon I ilmoitti Kirkkovaltion liittämisestä Ranskan imperiumiin.
- 1814 - Norja sai oman perustuslain.
- 1814 - Monacon miehittäjä vaihtui: Ranskan tilalle tuli Itävalta.
- 1846 - Adolphe Sax patentoi saksofonin.
- 1865 - Kansainvälinen lennätinliitto ITU (vuodesta 1934 Kansainvälinen televiestintäliitto) perustettiin.
- 1875 - Aristides voitti ensimmäisen Kentucky Derbyn.
- 1900 - Buurisota: brittiläiset joukot vapauttivat Mafekingin.
- 1900 - Boksarit tuhosivat kolme kylää lähellä Pekingiä ja tappoivat 60 kiinalaista kristittyä.
- 1902 - Arkeologi Spyridon Stais löysi Antikytheran laitteen.
- 1915 - Viimeinen Yhdistyneen kuningaskunnan liberaalipuolueen hallitus (pääministerinä Herbert Henry Asquith) kaatui.
- 1933 - Vidkun Quisling ja Johan Bernhard Hjort muodostivat Nasjonal Samlingin - Norjan kansallissosialistisen puolueen.
- 1940 - Toinen maailmansota: Saksa valloitti Belgian pääkaupungin Brysselin.
- 1943 - Toinen maailmansota: eloonjääneet RAF:n "padonmurtajat" palasivat.
- 1943 - Yhdysvaltain armeija teki sopimuksen Pennsylvanian yliopiston (Moore Schoolin) kanssa kehittääkseen ENIAC-tietokoneen.
- 1944 - Toinen maailmansota: "Tyyppi IX":n, saksalaisen sukellusveneen U-884, neitsytmatka.
- 1967 - Kuuden päivän sota: Egyptin presidentti Abdul Nasser vaati poistamaan YK:n Israelissa olleet rauhanturvajoukot.
- 1969 - Venera-avaruusohjelma: Neuvostoliiton Venera 6 laskeutui Venuksen kaasukehään ja lähetti mittaustietoja ennen murskautumistaan kaasukehän paineesta.
- 1970 - Thor Heyerdahl aloitti Marokosta purjehduksen Ra II -kaislaveneellä tarkoituksenaan ylittää Atlantin valtameri.
- 1973 - Watergate-skandaali: televisioidut kuulustelut alkoivat Yhdysvaltain senaatissa.
- 1974 - Los Angelesissa poliisit hyökkäsivät Symbionese Liberation Armyn päämajaan ja surmasivat kuusi henkilöä, mm. Camilla Hallin.
- 1983 - Libanon, Israel ja Yhdysvallat sopivat Israelin vetäytymisestä Libanonista.
- 1984 - Walesin prinssi Charles kutsui ehdotettua Lontoon National Galleryn lisärakennusta "hirveäksi paiseeksi rakastetun ja tyylikkään ystävämme kasvoilla", mikä synnytti keskustelun brittien kuningasperheen oikeasta roolista ja nykyarkkitehtuurin suunnasta.
- 1987 - Iranin-Irakin sota: USS Stark (FFG-31) sai osuman Irakin Mirage-hävittäjän ohjuksesta. Miehistön jäsenistä 37 sai surmansa ja 21 haavoittui.
- 1995 - Jacques Chiracista tuli Ranskan presidentti.
- 1999 - Ehud Barak valittiin Israelin pääministeriksi.
- 2004 - Samaa sukupuolta olevien avioliitto laillistettiin Massachusettsissa Yhdysvalloissa.

Syntyneitä

- 1749 - Edward Jenner, rokotuksen keksijä († 1823)
- 1768 - Walesin prinsessa Caroline Brunswickiläinen († 1821)
- 1842 - August Thyssen, teollisuusmies († 1926)
- 1844 - Julius Wellhausen, saksalainen raamatuntutkija († 1918)
- 1866 - Erik Satie, ranskalainen säveltäjä († 1925)
- 1873 - Henri Barbusse, ranskalainen kirjailija ja lehtimies († 1935)
- 1879 - Simon Petlyura, ukrainalainen itsenäisyystaistelija († 1926)
- 1886 - Espanjan kuningas Alfonso XIII († 1941)
- 1891 - Markus Rautio, radiotoimittaja
- 1898 - Alfred Joseph Casson, maalaustaiteilija († 1992)
- 1900 - Ajatollah Ruhollah Khomeini, iranilainen uskonnollinen johtaja († 1981)
- 1904 - Jean Gabin, näyttelijä († 1976)
- 1906 - Zinka Milanov, kroatialainen oopperalaulaja (sopraano) († 1989)
- 1911 - Maureen O'Sullivan, näyttelijätär († 1998)
- 1935 - Dennis Potter, kirjailija († 1994)
- 1936 - Dennis Hopper, näyttelijä ja ohjaaja
- 1937 - Hazel R. O'Leary, Yhdysvaltain energiaministeri
- 1956 - Sugar Ray Leonard, nyrkkeilijä
- 1957 - Gösta Sundqvist, muusikko ja Leevi and the Leavingsin laulaja († 2003)
- 1959 - Paul Di'Anno, laulaja
- 1959 - Martti Syrjä, laulaja ja sanoittaja ("Eppu Normaali")
- 1961 - Enya, laulaja ja sanoittaja
- 1965 - Trent Reznor, laulaja ja sanoittaja ("Nine Inch Nails")
- 1966 - Qusai Hussein, Saddam Husseinin poika († 2003)
- 1971 - Maxima Zorreguieta Cerruti, Alankomaiden prinssi Willem-Alexanderin vaimo

Kuolleita

- 1510 - Sandro Botticelli, italialainen maalari (Venuksen syntymä) (s. 1445)
- 1575 - Matthew Parker, Canterburyn arkkipiispa (s. 1504)
- 1727 - Venäjän keisarinna Katariina I (s. 1683 tai 1684)
- 1729 - Samuel Clarke, englantilainen filosofi (s. 1675)
- 1765 - Alexis Claude Clairault, ranskalainen matemaatikko (s. 1713)
- 1829 - John Jay, ensimmäinen Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja (s. 1745)
- 1838 - Charles Maurice de Talleyrand, ranskalainen diplomaatti (s. 1754)
- 1839 - Archibald Alison, skotlantilainen kirjailija (s. 1757)
- 1875 - John C. Breckinridge, Yhdysvaltain varapresidentti (s. 1821)
- 1917 - Charles Anthoni Johnson Brooke, Sarawakin hallitsija Malesiassa (s. 1829)
- 1947 - George William Forbes, Uuden-Seelannin pääministeri (s. 1869)
- 2002 - Dave Berg, Mad-sarjakuvalehden sarjakuvataiteilija (s. 1920)

Juhlapäiviä

- Norja: Perustuslain päivä.
- Bahailaisuus: Azaamat (Grandeur) -juhla. Bahaismin kalenterin neljännen kuukauden ensimmäinen päivä. ---- Katso myös: kalenteri ~ 16. toukokuuta, 18. toukokuuta Luokka:Toukokuu -05-17 ko:5월 17일 ja:5月17日 simple:May 17 th:17 พฤษภาคม

Valtaneuvos

Valtaneuvos (ruotsiksi riksråd) oli valtaneuvoston jäsen. Kustaa I Vaasan aikoihin asti valtaneuvokset edustivat Ruotsin valtakunnan eri osia. 1600-luvulta lähtien valtaneuvosto kokoontui säännöllisesti ja sen jäseninä olivat valtakunnan ylimmät virkamiehet: kansleri, drotsi, marski, kamarimestari ja valta-amiraali.

1687

Tapahtumia

- Isaac Newton julkaisi teoksen Philosophiae Naturalis Principia Mathematica.

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1600-luku ko:1687년 simple:1687

Suuri Pohjan sota

Suuri Pohjan sota käytiin Ruotsin ja sen vastustajien Venäjän, Tanska-Norja Unionin ja Preussin ja Hannoverin (vuodesta 1715) ja Saksi-Puolan välillä vuosina 1700–1721. Sota alkoi helmikuussa 1700 Saksin vaaliruhtinaan ja Puolan kuninkaan August Väkevän hyökkäyksellä Ruotsille kuuluneeseen Riikaan Liivinmaalla. Suomen historiassa tätä Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721 päättynyttä ajanjaksoa kutsutaan isonvihan ajaksi.

Sodan tausta

Ruotsi oli 1600-luvulla noussut suurvallaksi Tanskan, Venäjän, Puolan ja Saksan valtioiden kustannuksella. Tanska oli 1658 menettänyt Roskilden rauhassa lopullisesti Skånen, Blekingen ja Hallanin maakunnat, Saarenmaan sekä Gotlannin ja Norjan puolelta Båhuslänin, Jämtlannin ja Härjedalenin maakunnat. Venäjä oli 1617 Stolbovan rauhassa menettänyt Ruotsille Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin. Venäjä halusi pääsyn Itämerelle ja tarvitsi sotalaivastolleen satamia. 1690-luvun lopulla Kaarle XII:n serkku, Saksin vaaliruhtinas ja 1697 Puolan kuninkaaksi valittu August Väkevä alkoi haaveilla Liivinmaan valtaamisesta. Hän tekikin salaisen hyökkäysliiton Venäjän ja revanssia hakevan Tanskan kanssa vuoden 1699 lopulla.

Sodan alku

Sota alkoi helmikuussa 1700, kun Saksin armeija hyökkäsi ilman sodanjulistusta Ruotsin valtakunnan suurimpaan kaupunkiin, Riikaan Ruotsin Liivinmaalla. Saatuaan tiedon hyökkäyksestä Viron kenraalikuvernööri Axel de la Gardie antoi Suomen rykmenteille käskyn nousta liikekannalle ja marssia Riian avuksi. Riian ensimmäinen piiritys päättyikin toukokuun alussa, kun suomalaisrykmentit ehtivät kaupungin lähistölle. Tanskan kuningas, Kaarlen serkku Fredrik IV, liittyi sotaan maaliskuussa hyökkäämällä Kaarle XII:n liittolaista ja lankoa, Holstein-Gottorpin herttuaa vastaan. Kaarle XII yllättyi hyökkäyksestä mutta toimi nopeasti. Hän kutsui aseisiin isänsä muodostaman vahvan armeijan ja lähti sotaan ensin Tanskaa vastaan. Ruotsin liittolaisten — Englannin, Alankomaiden ja Hannoverin — avustuksella hän Kaarlen armeija nousi maihin Sjællantiin ja Tanska masennettiin niin perusteellisesti, ettei se pystynyt osallistumaan sotaan useaan vuoteen. Tanska joutui solmimaan elokuun 8. päivänä Treventhalin rauhan Holstein-Gottorpin herttuan kanssa ja luopumaan samalla liitosta Ruotsia vastaan. Puolan kuningas ja Saksin vaaliruhtinas August Väkevä tuli henkilökohtaisesti johtamaan Saksin armeijaa heinäkuussa ja seurasi Riian toinen piiritys. Kun Kaarle XII nousi lokakuun alussa maihin Pärnussa hän sai tietää, että Riian varuskunnan päällikkö oli tehnyt aselevon Augustin kanssa ja Saksin armeija oli perääntynyt talvileiriin Kuurinmaan ja Samogitian puolelle.

Venäjä liittyy sotaan

Alkuvuodesta 1700 tsaari Pietari Suuri oli ollut kiinni sodassa Turkkia vastaan. Määräaikainen rauha Turkin kanssa solmittiin 14. heinäkuuta ja 20. elokuuta tsaari julisti sodan Ruotsille ja liittyi mukaan sotaan liittolaistensa kanssa. Vasta pari päivää oman sodanjulistuksensa jälkeen Pietari sai kuulla Tanskan tehneen rauhan. Hän ei kuitenkaan antanut sen häiritä hyvin alkanutta sotaa, ja lokakuussa Venäjällä oli 30 000 jalkamiestä ja 7500–10000 ratsumiestä piirittämässä Pietarin johdolla Ruotsin tärkeintä tukikohtaa idässä, Narvan linnoitusta. Tätä armeijaa Kaarle XII lähti epäröimättä karkoittamaan. Ruotsin Virossa ja Liivinmaalla olevat joukot määrättiin marssimaan Wesenbergin (nyk. Rakvere) luo, josta Kaarle lähti 13. marraskuuta Narvaa kohden. Kun Kaarlen kanuunoiden äänet kantautuivat piiritysleiriiin 19. päivän illansuussa, Pietari Suuri lähti hoitamaan kiireellisiä asioita Moskovaan armeijan päällikön, marsalkka Golovin kanssa ja jätti komennon herttua de Croylle. Seuraavana päivänä, marraskuun 20. päivä Kaarlen 10 200 miehen karoliiniarmeija löi Venäjän liki 37 000 vahvuiset joukot perin pohjin Narvan taistelussa. Tuhannet venäläiset hukkuivat Narvajokeen, yli puolet jäi vangeiksi.

Sota Puolassa

Kaarle XII kaavaili Puolasta liittolaista, mutta ensin hänen piti voittaa Saksin ja Puolan armeijat ja syöstä August Väkevä vallasta. August ei ollut antanut periksi lopullisesti vaikka olikin luopunut Riian piirityksestä. August uudisti liiton Pietarin kanssa talvella 1701, jolloin Pietari lupaili apujoukkoja ja sivustatukea hyökkäämällä uudestaan Inkeriin. Kaarle XII ei jäänyt odottamaan Augustin hyökkäystä, vaan ylitti Väinäjoen ja löi Saksin ja Venäjän armeijat Väinäjoen taistelussa heinäkuun alussa 1701 Riian lähellä. August oli nyt lyöty, mutta Kaarle ei suostunut rauhanehtoihin vaan vaati ehdotonta antautumista. Kaarle XII eteni Puolaan ja vaikka Puolan valtakunnan armeija liittyi nyt sotaan, Kaarlen armeija valtasi Varsovan, Krakovan ja löi Saksin ja Puolan armeijat 1703 keväällä Pultuskissa. Vuoden 1704 alussa Kaarle XII valitutti Varsovassa Stanislaw Leszczyskin Puolan kuninkaaksi. August Väkevä pakeni Liettuaan. Helmikuussa 1706 sotamarsalkka Schulenburgin johtama saksien ja venäläisten armeija tuhottiin Fraustadtin luona. Narvan jälkeen ruotsalaisten päällikkö, kenraali Rehnschiöldt oli päästänyt venäläisvangit menemään sen jälkeen kun he olivat luovuttaneet aseensa. Nyt hän ilmeisesti [3] määräsi venäläiset teloitettavaksi. Joka tapauksessa, Schulenburgin armeija menetti 18 000 miehestään, 8 000 kaatuneina ja 7 600 vankeina. Espanjan perimyssodan tapahtumien johdosta keisari päästi Ruotsin joukot kesällä 1706 marssimaan Sleesian läpi Saksiin, ja Kaarle pakotti August Väkevän solmimaan rauhan syyskuussa.

Tie Pultavaan

Ruotsin sotiessa Saksia ja Puolaa vastaan ruotsalaiset olivat sallineet venäläisten hyökkäillä itärintamalla. Pietari oli valloittanut Inkerin ja alkoi rakentaa uutta pääkaupunkiaan, Pietaria vuonna 1703 Suomenlahden pohjukkaan. Pietari Suuri tarjosi rauhaa, rauhanehtojen mukaan Ruotsi olisi menettänyt vain Inkerin. Kaarle ei kuitenkaan tyytynyt tarjoukseen, ja elokuussa 1707 Ruotsin joukot lähtivät marssimaan kohti Venäjää. Kesällä 1708 armeija käsitti 49 500 miestä, jotka kaikki olivat matkalla kohti Moskovaa. Ruotsi pystyi voittamaan joitain erillistaisteluja, Kaarle pääsi Smolenskiin muttei kyennyt lyömään Venäjää. Pietari Suuri käytti poltetun maan taktiikkaa: venäläiset tuhosivat alueet, joilta joutuivat perääntymään, jolloin Ruotsin armeija ei löytänyt ruokaa sen enempää miehille kuin elikoillekaan. Kun tie Smolenskista Moskovaan ei auennut, Kaarle XII muutti strategiaansa, hän pyrki saamaan kapinalliset kasakat, tataarit ja Turkin mukaan sotaan Pietaria vastaan. Ruotsin armeija lähti marssimaan kohti Ukrainaa. Kaarlen apujoukkojen huoltovankkurit ja tykit juuttuivat mutaan ja ne tuhottiin Lesnajan kylässä lumimyrskyssä syyskuussa 1708. Puolet Lewenhauptin 12000 miehestä saavutti pääjoukon ilman varusteitaan, mikä ei auttanut armeijan huoltoa. Erityisen kylmän talven 1708-1709 jälkeen Kaarle XII lähti jälleen kohti Moskovaa. Jälleen poltetun maan taktiikka ja ilmasto tekivät tehtävänsä, kolmannes armeijasta oli kuollut ja Kaarle itse haavoittunut, kun Ruotsin ja Venäjän armeijat kohtasivat viimein 28. kesäkuuta 1709 Pultavan taistelussa. Pietari Suuren 45 000 miehen armeija löi Ruotsin 29 000 miehen joukot, Kaarle pakeni henkikaartin ja parin ruotsalaisen pataljoonan kanssa Turkkiin. Ruotsin armeijan pääjoukot antautuivat 30. kesäkuuta, sotavangit vietiin Siperiaan, kaivoksiin tai rakentamaan Pietarin kaupunkia.

Tanska ja Puola liittyvät taas sotaan

Pultavan innoittamana Saksi ja Tanska liittyivät jälleen 1709 sotaan. August Väkevä kruunattiin uudelleen Puolan kuninkaaksi. Vuoden 1710 helmikuussa Magnus Stenbock löi kuitenkin Helsingborgin taistelussa Skåneen maihinnousseen 14 000 miehen tanskalaisarmeijan. Englanti, Alankomaat ja Preussi tarjoutuivat toimimaan välittäjinä mutta Turkkiin jäänyt Kaarle ei vieläkään halunnut tehdä rauhaa. Vuoden 1712 lopulla Stenbock lähti Saksaan tarkoituksena kohdata Kaarle XII ja hän voittikin Tanskan ja Saksin armeijat Gadebuschissa Lyypekin lähellä. Saksan-retki päättyi kuitenkin huonosti, Stenbock armeijoineen joutui antautumaan toukokuussa 1713 Tönningissä.

Isonvihan aika

Kaarlen vehkeilyistä huolimatta (tai juuri niiden vuoksi) Turkin sulttaani luopui sodasta Venäjää vastaan lopullisesti vuonna 1713 ja Pietari Suuri oli vapaa toimimaan Itämeren suunnalla. Ruotsin ylivoimainen avomerilaivasto pystyi kuitenkin pitämään venäläiset pois Itämereltä, vaikka Venäjä oli saanut ensimmäiset kolme 50-tykkistä linjalaivaansa valmiiksi vuoden 1710 syksyllä. Ruotsin laivasto talvehti Karlskronassa, josta ei ehtinyt estämään Venäjän Itämeren laivaston keväisiä operaatioita. Vuoden 1710 keväällä juuri jäiden lähdön jälkeen venäläiset laivasivat tykistönsä piirittämään Viipuria, jonka lisäksi he valloittivat Riian, Pärnun ja Tallinnan. Viipurin menetyksen jälkeen 1711-1712 laivaston talvehtimispaikaksi valittiinkin Helsinki. Huonoista kokemuksista huolimatta Ruotsin laivasto vietti talven 1713 jälleen Karlskronassa, vaikka Venäjän maihinnousua Suomeen osattiinkiin odottaa. Suomea puolustavat maajoukot oli siroteltu pitkin etelärannikkoa, pääjoukot olivat Porvoossa ja Pernajassa, lännempänä joukkoja oli Helsingissä ja Turussa asti. Heti jäiden lähdön jälkeen Venäjän saaristolaivasto kaleereineen pääsi toimimaan vapaasti Suomenlahdella ja 8. toukokuuta 1713 venäläiset saapuivatkin Helsingin edustalle 300 aluksen ja 17 000 miehen voimin kreivi Fjodor Apraksinin johdolla. Ruotsin avomerilaivasto saapui Helsinkiin liian myöhään, Helsinkiä puolustaneiden 1 800 miehen komentaja Armfelt oli jo polttanut kaupungin ja vetäytynyt. Apraksinin laivasto ja joukot eivät myöskään olleet jääneet odottamaan Ruotsin laivastoa ja nousivat maihin Porvoossa ja Pernajassa Porvoon itäpuolelle. Suomessa olevien joukkojen ylipäällikkö, Georg Lybecker vitkasteli ja vältteli yhteenottoa venäläisten kanssa. Venäjän armeija saavutti taisteluitta Helsingin 10. heinäkuuta, kaupungin edustalla ollut laivasto-osasto poistui ja Lybecker perääntyi lopulta joukkoineen Hämeenlinnaan.

Kostianvirran taistelu

Tukholman sotaneuvosto sai tarpeekseen kyvyttömästä Lybeckeristä ja kutsui hänet Tukholmaan "neuvotteluja varten". Kenraalimajuri Carl Gustav Armfelt nimitettiin hänen tilalleen Suomessa olevien joukkojen ylipäälliköksi. Armfeltin lähettämä pieni 500 jalkamiehen ja 200 ratsumiehen osasto ei pystynyt estämään venäläisten etenemistä elokuun lopulla Turkuun. Venäläisten Turun-retki jäi kuitenkin kesken, Pietari Suuri pakeni takaisin Helsinkiin, kun kuuli Ruotsin saaristolaivaston kaleerien saapuneen Turun edustalle. Syyskuussa 1713 Venäjän armeija lähti etenemään pohjoiseen poistaakseen Armfeltin armeijan uhan. Armfelt ei voinut vain perääntyä, vaan hän asettui asemiin Hämeenlinnan pohjoispuolelle. Armfelt oli jakanut 7 200 miestään eri puolille Hämettä. Pääjoukot, 3 400 miestä, olivat Pälkäneellä Kostianvirran partaalla. Yksi jalkaväkirykmentti ja pääosa ratsujoukoista oli jaettu eri puolille Mallasvettä torjumaan venäläisten koukkausta. Kostianvirralla olevat Armfeltin joukot pystyivät kyllä estämään 15 000 miehen vahvuisten venäläisjoukkojen etenemisen virran yli, mutta se vain hidasti kenraali-yliamiraali Apraksinia. Lokakuun 6. päivä yli 6 000 venäläistä ylitti Mallasveden hirsilautoilla. Armfelt pystyi irroittamaan vain 2000 miestä Kostianvirralta maihinnousua torjumaan. Vastarinnasta huolimatta venäläiset rantautuituvat Mälkilän kylässä ja kiersivät Kostianvirralla olevien joukkojen selustaan. Ruotsalaiset menettivät yli 800 miestä ja koko tykistönsä (9 tykkiä).

Napuen taistelu

Kostianvirran jälkeen venäläiset pääsivät etenemään Pohjanmaalle saakka. Isossakyrössä Napuen luona 19. helmikuuta 1714 Armfeltin armeija joutui saarroksiin ja menetti yli puolet vahvuudestaan. Venäläiset etenivät Vaasaan ja polttivat Pietarsaaren kaupungin, Raahea kohti perääntyvät Armfeltin armeijan rippeet polttivat Kokkolan sataman. Venäläiset perääntyivät kuitenkin ennen kelirikkoa takaisin Ylä-Satakuntaan, Kangasalan tienoille. Pietari Suuri sovelsi taas poltetun maan taktiikkaa. Estääkseen Ruotsin armeijan huollon hän määräsi kasakat hävittämään ennen poistumistaan 10 peninkulman verran Pohjanmaata. Miehet tapettiin ja lapset ja naiset vietiin orjiksi Venäjälle, 8000–9000 ihmistä surmattiin tai vietiin pois.

Riilahden taistelu

Seuraavana kesänä seurasi Ruotsin ja Venäjän laivastojen kohtaaminen. Venäjän saaristolaivastoon kuului silloin jo 100 kaleeria ja kymmenentuhatta miestä. Heinäkuussa 1714 Apraksinin johtama saaristolaivasto oli jäänyt saarroksiin Hankoniemen itäpuolelle Tvärmninnen edustalle. Pietari ei uskaltanut riskeerata linjalaivojaan vaan jätti avomerilaivastonsa Tallinnan satamaan ja suuntasi saaristolaivaston mukana Hankoon. Hankoniemen edustalla 27. heinäkuuta 1714 käydyssä Riilahden taistelussa venäläiset onnistuivat valtaamaan tiedustelemassa olleen Ruotsin laivasto-osaston jossa oli 18-tykkinen fregatti Elephant, kuusi kaleeria ja kolme saaristolaisvenettä. Tämän Venäjän laivaston ensimmäisen merivoiton kunniaksi 27. heinäkuuta on ollut Venäjän ja Neuvostoliiton laivastojen juhlapäivä sekä laivastoissa on ollut useita aluksia nimeltä Gangut (Hangö udd). (Myös Suomen laivastossa oli 1943 uponnut miinalaiva Riilahti.)

Ahvenanmaan ja Pohjanmaan miehitys

Riilahden voiton jälkeen 1714 syyskesällä venäläiset pääsivät etenemään pitkin Suomenlahden rannikkoa Ahvenanmaalle ja Pohjanlahdelle. Apraksinin johtama laivasto-osasto ja kenraaliluutnantti Robert Brucen ratsuväkiosasto eteni pitkin Pohjanlahden rannikkoa Uuteenkaarlepyyhyn saakka. Venäläiset pystyivät ulottamaan sotatoimet myös varsinaisen Ruotsin puolelle, kenraalimajuri Golovinin johtama laivasto-osasto ylitti syyskuussa Pohjanlahden ja hyökkäsi Uumajaan. Kaupunki paloi taistelussa. Selkämeri ja Merenkurkku olivat Ruotsin laivastoa vaarallisempia vastustajia, venäläiset menettivät retkellä 26 kaleeria, 12 pienempää alusta ja 285 miestä. Pietari Suuri valittikin¸ että Venäjän laivasto kärsi retkellä suurempia menetyksiä kuin Hankoniemen verisen taistelun aikana. Sekä taistelu että retki olivat tsaarin mieleestä kuitenkin kannattavia, sillä nyt Venäjän saaristolaivasto oli osoittanut vaarallisuudensa ruotsalaisille. Ainoa taistelukosketus Armfeltin armeijan ja venäläisten kanssa oli 20. elokuuta Isossakyrössä, jossa ollut 560 ratsumiehen etuvartio otti Brucen etujoukkojen kanssa yhteen. Syyskuun 13. päivä, samaan aikaan kuin venäläisten laivasto kääntyi Uudestakaarlepyystä takaisin kohti Turkua, Armfeltin jalkaväki lähti perääntymään Raahesta Länsipohjaan, Kalixin pitäjään Tornion länsipuolelle. Ratsuväen etuvartio jäi Kemiin. Venäläiset etenivät Armfeltin perässä pohjoiseen, miehittivät Kokkolan, Kokkolaan, Oulun ja Kajaanin. Vuoden 1715 alussa venäläiset olivat miehittäneet koko Suomen, aivan Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta. Virkamiehet ja osa papistosta olivat paenneet Ruotsiin. Tämä miehitysaikaa kutsutaan isonvihan ajaksi Suomen historiassa. 1721 rauhanteon jälkeen ja sitä ennenkin – olot olivat jo 1717 vakiintuneet venäläisten asetettua Suomeen siviilihallinnon – pakolaisia palasi Ruotsista takaisin Suomeen, samoin palasi Venäjälle vangeiksi ja pakkotyöhön vietyjä.

Kaarlen paluu Ruotsiin

Kaarle XII ratsasti kahdessa viikossa Turkin Transsylvaniasta Unkarin, Itävallan, Baijerin ja muiden Saksan ystävällismielisten valtioiden kautta Ruotsin Pommeriin. Hän saapui Stralsundin kaupunkiin 11. marraskuuta 1714. Kaarle saattoi vain todeta, että Pietari oli vallannut Ruotsin Itämeren maakunnat ja Suomen, sekä Tanska Bremenin. Hannover liittyi sotaan Ruotsia vastaan huhtikuussa 1715. Tilanne muuttui vielä epätoivoisemmaksi saman vuoden lokakuussa, kun Preussikin liittyi sotaan Ruotsia vastaan ja Tanskan, Saksin ja Preussin joukot alkoivat piirittää Stralsundia. Kaarle pakeni piiritetystä kaupungista Skåneen, jonne hän saapui 13. joulukuuta 1715. Tammikuussa 1716 Kaarle keräsi Lundiin 40 000 miehen armeijan. Suojasää pilasi suunnitelman hyökätä jään yli Tanskaan, joten armeija suuntasi kulkunsa helmikuussa Norjaan. Ilman tykistöä Kaarle ei kuitenkaan pystynyt valloittamaan norjalaisten linnoituksia, joten huhtikuussa hän joutui palaamaan tyhjin käsin ensimmäiseltä Norjan matkaltaan. Ruotsia vastaan sodassa olevasta Hannoverin vaaliruhtinaasta oli tullut myös Ison-Britannian kuningas Yrjö I vuoden 1714 syyskuussa. Kaarle oli tukenut katolisia jakobiittejä, jotka yrittivät syöstä Yrjön valtaistuimelta, mutta heidät kukistettiin Skotlannissa vuoden 1716 helmikuuhun mennessä. Niinpä suurten merivaltojen laivastot (Englannin sekä Alankomaiden) tukivat Tanskan ja Venäjän laivastoja kun ne pyrkivät nousemaan uudelleen maihin Skåneen syksyllä 1716. Kaarlen pelasti vain liittolaisten eripura. Tilanne idässä oli toivoton ja 1718 Kaarle alkoi jo tunnustella rauhaa Venäjän kanssa Ahvenanmaalla. Syksyllä hän päätti hyökätä uudestaan Norjaan, Kaarlen komentamat pääjoukot marssivat kohti Kristianiaa (nykyinen Oslo) ja Armfeltin komentama osasto valtasi Trondheimin. Piirittäessään Osloon vievän reitin varrella olevaa Fredrikstenin linnoitusta Kaarle XII kuoli ohimoon osuneesta kuulasta 30. marraskuuta 1718. Kaarlen langon, Hessenin prinssin johdolla ruotsalaiset perääntyivät Norjasta.

Rauha ilman Kaarlea

Ruotsi solmi Tukholman rauhat vuosina 1719 ja 1720 Hannoverin, Preussin, Tanskan ja Puolan kanssa. Ruotsi menetti Saksan alueensa Hannoverille ja Preussille Länsi-Pommeria lukuun ottamatta, Tanskalle se joutui maksamaan sotakorvauksia ja luopumaan tullivapaudesta Juutinraumassa. Venäjän kanssa tehtiin lopulta vuonna 1721 Uudenkaupungin rauha, Ruotsi menetti Inkerin, Viron, Liivinmaan, Käkisalmen läänin ja Karjalan suunnilleen Suomen nykyistä itärajaa myöden. Sodan tuloksena Ruotsi menetti asemansa suurvaltana ja Venäjä otti Ruotsille kuuluneen valta-aseman Itämeren alueella.

Lähteitä

#[http://www.instfin.sp.ru/InstFin2004/1257/reports_sv.asp?id=88 Kujala, Antti: "Suomi suuressa Pohjan sodassa 1700-1714", symposium ”Suuri Pohjan sota” 9.9.2004 Suomen Pietarin instituutissa] #"Kriget i Finland 1713" #[http://members.tripod.com/Bengt_Nilsson/Historia/fraustadt.htm Nilsson, Bengt: "Karl XII, Rehnschiöld och de ryska fångarna vid Fraustadt"] (sisältää linkit Kaarle XII ja Rehnschiöldtin kirjeisiin) #[http://www.starsoft.fi/bothnia/skampafi.html Pekka Toivanen: "Skampavoin kannella"] #[http://www.neva.ru/EXPO96/book/book-cont.html Anonyymi: "The History of Russian Navy"]

Suuren Pohjan sodan taistelut

- Narvan taistelu 20. marraskuuta 1700
- Väinäjoen taistelu 9. heinäkuuta 1701
- Kliszowin taistelu 9. heinäkuuta 1702
- Pultuskin taistelu 21. huhtikuuta 1703
- Jakobstadtin taistelu 26. heinäkuuta 1704
- Posenin taistelu 9. elokuuta 1704
- Punitzin taistelu 28. lokakuuta 1704
- Freustadtin taistelu 3. helmikuuta 1706
- Holowczynin taistelu 4. heinäkuuta 1708
- Lesnajan taistelu 29. syyskuuta 1708
- Pultavan taistelu 28. kesäkuuta 1709
- Helsingborgin taistelu 28. helmikuuta 1710
- Gadebuschin taistelu 20. joulukuuta 1712
- Kostianvirran taistelu 6. lokakuuta 1713
- Napuen taistelu 19. helmikuuta 1714
- Riilahden taistelu 27. heinäkuuta 1714 Päivämäärien pitäisi olla Ruotsin kalenterin mukaisia. Suuren Pohjan sodan aikana Ruotsi yritti vaiheittain siirtyä käyttämään gregoriaanista kalenteria, mutta palasi sitten takaisin vanhaan juliaaniseen kalenteriin. Vuosien 1700 ja 1712 helmikuiden välillä Ruotsin kalenteri oli yhden päivän edellä juliaanista kalenteria ja kymmenen päivää jäljessä gregoriaanista kalenteria, Pultavan taistelu tapahtui siis 27. kesäkuuta juliaanisen kalenterin ja 8. heinäkuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan.

Suuren Pohjan sodan rauhat

# Tukholman rauhat 1719–1720 # Uudenkaupungin rauha 1721 luokka:Sodat Luokka:Suuri Pohjan sota Luokka:Ruotsin historia Luokka:Venäjän historia ja:%E5%8C%97%E6%96%B9%E6%88%A6%E4%BA%89

Ebba Brahe

Ebba Magnusdotter Brahe (16. maaliskuuta 1596, Lerjeholm - 5. tammikuuta 1674, Tukholma) oli ruotsalainen hovineiti. Hän oli kuningas Kustaa II Aadolfin rakastettu tämän ollessa prinssi, mutta hänet kuitenkin naitettiin sotamarski Jakob De la Gardielle, sillä kuningatar Kristiina ei pitänyt tätä tarpeeksi hienona puolisona prinssille. Jakob De la Gardie ja Ebba saivat 14 lasta, joista 7 kuoli varhain. Kuuluisin lapsista oli Magnus Gabriel De la Gardie. Miehensä kuoleman jälkeen Ebba Brahe jatkoi tämän keskeneräisiä töitä ja muun muassa perusti Pietarsaaren, jolle antoi nimen (Jakobstad) miehensä mukaan. Brahe, Ebba

Luokka:Suuri Pohjan sota

Luokka:Sodat Luokka:Ruotsin historia Luokka:Venäjän historia Luokka:Tanskan historia Luokka:Saksan historia Luokka:Puolan historia

Мифологи

Мифологи у, мифтæ чи иртасы, ахæм зонад, стæй мифты системæ йæхæдæг дæр. Ирон адæмы мифологи у Нарты кадджытæ.

Æндæр адæмты мифологи

Калевалæ, финаг адæм

Æддаг æрмæг

- [http://biblio.darial-online.ru/catalog_os.html Нарты кадджытæ]
- ja:神話

metal kawa�y rozst�py Sponsored Site sylwester w g�rach

:: RELATED NEWS ::

Simon III de Montfort
Simon III, dit le Chauve, mort en 1181, fut comte d'Évreux de 1137 à 1181 et seigneur de Montfort l'Amaury de 1140 à 1181 Il était fils d'Amaury III, seigneur de Montf

Le Monde (Paris, 1860)
Le quotidien Le Monde est fondé en 1860 à Paris par le propriétaire de L'Univers, qui avait été supprimé par décret le 29 janvier 1860. Celui-ci racheta La Voix de la vérité pour en faire Le Monde dont le premier numéro fut publié le 18 février 1860. Du 5 avril au 6 juin 1871, le titre fut édité à Versailles. A partir de

Guy Husson
Guy Husson est un athlète français, né le 2 mars 1931 à Vitry-sur-Seine, spécialiste du lancer du marteau, de 1 m 85 pour 105 kg. Il participa aux olympiades de 1956, 1960 et 1964. Il fut licencié au Energie Troyes de 19 septembre 1937 à Bordeaux, de 1 m 81 pour 107 kg, licencié au Bordeaux EC de 1954 à 1964, au Racing Club de France de 1965 à 1974, et au Grenoble UC de 1976 à 1979. Il est spécialiste du lancer du disque.
Avec

Patrick El Mabrouk
Patrick El Mabrouk est un athlète français et algérien, né le 10 octobre 1928 à Tagla (Algérie), mort en février 1994, de 1 m 78 pour 65 kg et spécialiste de demi-fond dans les années 50'. Il a été licencié à l'ASPTT d'Alger jusqu'en 1948, puis au Catégorie:Logiciel libre pour Internet Catégorie:Technologie Web Catégorie:Sécurité informatique Logiciel libre fournissant un service de Web-SSO. Lemonldap est une infrastruture de SSO (Single sign on) :identification unique . Il se présente sous la forme d'une suite logicielle reposant sur le serveur

Mashup
Un mashup est un site web qui combine du contenu provenant de plusieurs sites web. Le principe d'un mashup est donc de mélanger du contenu provenant d'autres sites, afin de créer un site nouveau. Pour ce faire, on utilise le plus souvent l'objet XMLHttpRequest, AJAX du côté client, et les API (ou les WEB Services) des sites dont on mixe le contenu. De plus en plus d'éditeurs de contenu proposent gratuit

Jean-François Leleu
Jean François Leleu était un ébéniste français formé dans l’atelier de Oeben, il a été reçu maître en 1764.Il fut un des meilleurs ébénistes du XVIIIe siècle. Il et né en 1729 et mort en 1807 à Paris .Il et l’un des meilleurs représentant du